Mä luulen,että ihmisillä on joku geeni,joka pistää keräilemään vaikkei itse sitä haluaisikaan. Mä olen keränyt aina jotain. Nuorempana mm. My little ponyja vaikken niillä leikkinytkään,pehmoleluja,koruja (rihkamaa)...

Keräilyn kohteet ovat mulla pysyneet aika lailla samoina.Suvantovaiheita tulee ja innostus tiettyihin keräilykohteisiin menee kuin aallokko; nousee ja laskee. Nyt kirjoitushetkellä IN ovat Pezit. Taka-alalla on kuitenkin kestosuosikki postimerkit sekä smarties (M&M)-figuurit. Koska askartelen paljon voisi väittää,että keräilen myös leimasimia ja muuta askartelumatskua, itse tosin kategorioin tuon materiaalien yms. haalimisen "hamstraamiseksi".

Kun tässä istuu ja miettii,niin ei edes heti tule mieleen mitä kaikkea sitä keräileekään.Mulla on mm. paljon sammakko- ja liskofiguureja, vanhoja postikortteja sekä madonna ja lapsi-kortteja. Kissapulloja on hyllyn päälle kertynyt huomaamatta. Uusimpana tulokkaana olen alkanut hankkimaan vampyyrileffoja.

Perheessä miehellä on Aku Ankan taskareiden ensipainokset keräilyn kohteena.Esikoisella kohteet vaihtuvat niin kuin 9 vuotiailla tuppaa tekemään. Kuopus 7v. ei vielä ole itse hoksannut,että keräilee miekkoja ja mopoja (leikkikaluja vielä toistaiseksi ;D ).

Omat vanhempani ovat innolla mukana keräilyn kannustamisessa.Heillä molemmilla on omat hullutuksensa.Isällä purkkamerkit,Abu-kelat jne. Äiteellä vanhat kiiltokuvat,enkelikortit ja ties mitkä.

Liekö maailmassa mitään sellaista artikkelia,jota joku ei keräisi? On se sitten oksennuspussi tai ulkomaan eurot pääasia kai lienee,että tekee itsensä onnelliseksi :)